Kriisi- ja traumapsykoterapia on psykoterapeuttinen toimintamuoto, jossa pyritään estämään psyykkisten haittavaikutusten syntyminen voimakkaan kriisin tai trauman jälkeen tai poistamaan jo syntyneet elämää haittaavat psyykkiset häiriötekijät. Hoidettava kriisi tai trauma voi olla akuutti tai se on voinut syntyä jopa kymmeniä vuosia sitten, mutta elämää rajoittaviksi ja häiritseviksi psyykkiset vaikeudet tulevat vasta nyt. Kriisi- ja traumapsykoterapia voi olla kestoltaan lyhyt- tai pitkäkestoista.
Trauman työstäminen voi olla pelottavaa, kivuliasta, ja epäonnistuessaan myös uudelleen traumatisoivaa. Siksi on tärkeää varmistaa, että psykoterapeutilla on kokemusta ja perehtyneisyyttä traumojen hoidosta. On hyvä valita psykoterapeutti, jonka kanssa olo tuntuu turvalliselta ja hyvältä. Vaistoon kannattaa luottaa.
Traumatisoivaksi tapahtumaksi voidaan sanoa mitä tahansa yksilön uhkaavaksi kokemaa tilannetta, joka aiheuttaa epätavallisen voimakkaita, normaalia elämää häiritseviä reaktioita. Traumatisoiva tapahtuma voi koskettaa yhtä henkilöä (omaisen kuolema, väkivallan uhriksi joutuminen) tai vaikutuksen piiriin voi joutua perhe, ryhmä tai yhteisö (työpaikkaonnettomuus, työtoverin itsemurha tai suuronnettomuus). Yksittäinen traumatisoiva tapahtuma aiheuttaa ns. I-tyypin trauman.
Toistuva traumatisoiva tekijä ihmisen elämässä (esim. perheväkivalta, insesti, koulukiusaaminen/ työpaikkakiusaaminen) voi aiheuttaa ns. II-tyypin trauman.
Trauma määritellään henkiseksi tai ruumiilliseksi vaurioksi tai haavaksi. Sen aiheuttaa traumatisoiva tapahtuma, joka saa aikaan traumaattista stressiä. Stressi on rasitusta tai painetta. Voimakas fyysinen ja psyykkinen rasitus aiheuttaa ihmisessä fyysisen ja psyykkisen sopeutumisreaktion.
Stressi koetaan ahdistuksena, jonka aiheuttaa uhkan havaitseminen. Ahdistus voi ilmetä muuttuneena käyttäytymisenä, ruumiillisina oireina ja/tai tunnereaktioina.
Traumaattinen kriisi on psyykkinen tilanne, jossa yksilö kohtaa ulkoisen tapahtuman, joka uhkaa hänen ruumiillista olemassaoloaan, sosiaalista identiteettiään ja turvallisuuttaan tai tyydytysmahdollisuuksiaan. Traumatisoivissa tapahtumissa yksilö voi olla tai kokea olevansa kuolemanvaarassa tai joutua todistamaan läheisen ihmisen kuolemanvaaraa. Jo yhden erittäin voimakkaan traumatisoivan tapahtuman seurauksena saattaa kuva maailmasta ja elämisen luonteesta muuttua. Kokemukset voivat synnyttää myös ehdollistuneita pelkoreaktioita, jolloin aiemmin neutraalit asiat alkavat aiheuttaa pelkoa.
Traumatisoiva tapahtuma uhkaa ihmisen uskomusjärjestelmää. Yleensä terve ihminen uskoo, että maailma on hyvä, elämä on tarkoituksenmukaista ja että ihmiset ovat arvokkaita. Järkyttävä tapahtuma voi murskata uskomusjärjestelmän, koska se tapahtuu ennustamatta ja sattumanvaraisesti. Haavoittumattomuuden illuusio häviää ja ihminen menettää hallinnantunteensa. Traumaattiset kokemukset ovat ihmisen psyykelle erityisiä sen vuoksi, että ne tallentuvat muistiin toisin kuin arkipäivän tapahtumat.
Traumaattiset muistot tallentuvat ainakin osittain ei-kielellisessä muodossa: visuaalisesti, hajuina, tunteina, ääninä ja kinesteettisesti ilman semanttista rakennetta. Ihmisen tulisi myöhemmin rakentaa tuntemuksiaan vastaava kielellinen kertomus tilanteesta sitä mukaa kun käsitys tapahtuneesta tarkentuu. Traumaattisen kriisin sokkivaiheen jälkeiseen toipumiseen kuuluu sekä kokemuksen toistuva mieleen tunkeutuminen että sen aktiivinen välttely sekä ylivireysoireet.
Psyykkinen trauma voi vaikuttaa ihmisen toimintakykyyn ja terveyteen ja heikentää elämänlaatua. Trauman kielteiset vaikutukset näkyvät esimerkiksi aikuisilla työkyvyssä ja lapsilla ja nuorilla koulusuoriutumisessa ja ihmissuhteissa.