Psykoterapiasuuntauksia on olemassa monia. Eri psykoterapiasuuntaukset pohjautuvat erilaisiin psykologisiin taustateorioihin. Esimerkkejä tavallisimmista psykoterapiasuuntauksista ovat psykodynaaminen/-analyyttinen psykoterapia, kognitiivinen psykoterapia sekä kognitiivis-analyyttinen psykoterapia. Psykoterapiasuuntauksen vaikutus voi näkyä psykoterapiassa mm. siinä, kuinka syviä puolia ihmisen persoonallisuudessa tavoitetaan ja kuinka pysyviä psykoterapiahoidon tulokset ovat. Psykoterapia voi olla yksilö-, perhe-, pari- tai ryhmämuotoista.
Psykoterapeutin koulutusyhteisö tai koulutuksen viitekehys antavat kuitenkin usein ainoastaan viitteitä psykoterapeutin työskentelystä. Psykoterapeutit harvoin pysyttelevät tiukasti yhden terapiaviitekehyksen sisällä, vaan yhdistelevät työssään harkintansa ja tilanteen mukaan erilaisia menetelmiä ja tekniikoita. Tutkittaessa eri psykoterapiasuuntausten tehokkuutta ja vaikuttavuutta on todettu, että tärkeintä psykoterapian onnistumisen kannalta on psykoterapeutin ja asiakkaan välinen vuorovaikutus eli psykoterapiasuhteen laatu.
PSYKODYNAAMINEN/PSYKOANALYYTTINEN PSYKOTERAPIA
Psykodynaamisessa psykoterapiassa hoidon perusta on psykoterapeutin ja asiakkaan välisessä luottamuksellisessa vuorovaikutuksessa, sen tutkimisessa ja syventämisessä. Tässä yhteistyössä asiakas tuo tutkittavaksi oman elämänsä eri puolia, etenkin sen kipupisteitä.
Terapiaprosessissa asiakas pyrkii yhdessä psykoterapeutin kanssa ymmärtää aikaisempien kokemustensa, sisäisten ristiriitojensa ja nykyisten ongelmiensa välisiä yhteyksiä. Hoidollisena pyrkimyksenä usein on, että asiakas löytää ja saa lisää keinoja oman elämän hallintaan ja ongelmien ja vaikeuksien käsittelyyn. Tätä kautta vapautuu sisäisiä voimavaroja myönteiseen kasvuun ja kehitykseen. Hoidon tavoitteita voivat olla esimerkiksi itsetuntemuksen lisääntyminen, ahdistuneisuuden väheneminen, pettymysten sietokyvyn lisääntyminen, selviytymiskeinojen parantuminen ja vuorovaikutustaitojen kehittyminen. Hoidon tavoitteita pohditaan yhdessä ja ne voivat myös muuttua psykoterapian kuluessa.
Jokapäiväinen elämä tuo väistämättä jokaiselle meistä vaikeuksia ja kärsimyksiä, joita psykoterapiassa myös kohdataan ja käsitellään. Ajankohtaisten ongelmien ohella asiakkaan nykyhetkellä on usein taipumusta toistaa kuormittavia, useimmiten vähemmän tiedostettuja tapahtumia, joiden juuret ovat menneisyydessä.
Psykoanalyyttisessa psykoterapiassa pyritään korjaamaan puutteellisia psyykkisiä rakenteita. Usein on niin, että asiakkaan henkilöhistoriassa – lapsena vauvaiästä alkaen tai nuorena – on ollut tapahtumia tai kokemuksia, jotka psyykkisessä vaativuudessaan ovat olleet ylikuormittavia ja pysäyttäneet joltakin persoonallisuuden alueelta kehitystä. Asiakas saattaa myös tietämättään kantaa mielessään aikaisempien sukupolvien ratkaisemattomia ja vaiettuja taakkoja. Kun psykoterapian tavoitteena on jostakin syystä juuttuneen normaalin persoonallisuuden kehityksen loppuunsaattaminen, parhaita psykoterapiamuotoja ovat psykodynaaminen ja psykoanalyyttinen psykoterapia. Psykoterapeuttisen hoidon sisältöön vaikuttaa asiakkaan persoonallisuus, psyykkisen häiriön vakavuus ja pitkäaikaisuus.
Sisäisen maailman, tunteiden, toiminta- ja ajatusmallien tutkiminen ja ymmärtäminen tarvitsee yleensä perusteellista, riittävän pitkää psykoterapeuttista ja kiireetöntä vuorovaikutusta, jotta asiakas voisi kokemuksellisesti sisäistää uudenlaista kokemusta itsestään. Persoonallisuuden rakenteet muuttuvat hitaasti, joten psykoterapian on oltava riittävän tiivistä, yleensä 1-2 käyntiä viikossa ja se kestää usein useamman vuoden. Psykoterapia soveltuu mm. masennuksen, ahdistushäiriöiden, psykosomaattisten häiriöiden ja (kehityksellisten) traumojen hoitoon ja kuntoutukseen.